En varsinaisesti ole tykästynyt dekkareihin, mutta tämä teos on niin mainio – ja silti lajiuskollinen – että siitä on vaikea olla pitämättä. Omassa lajissaan se saisi täydet pisteet, mutta pahaa pelkään, että hetkellinen viehätys ei kestä aikaa; olletikin koska Osmanin kirja saa matkijoita. Ei kuitenkaan pidä väheksyä kertakäyttöviihteen merkitystä ilon antajana; Mies joka kuoli kahdesti on hykerryttävää parodiaa kaikesta vakavamielisyydestä.